Elelen hartia- ja niskahieronnan jälkimainingeissa. Kun niitä jumiutunieta kohtia avataan, melkein aina on seurauksena joku kipu tai kolotus seuraavalle päivälle. Niinpä kävi tälläkin kertaa, aamulla tuskin sain päätäni kääntymään.
En voinut katsoa taakseni.
Voisi sanoa, että onneksi tietenkin.
Suuntahan pitäisi ollakin vain eteenpäin.
Kohta pitää alkaa valmistautua ulos lähtöön. Odotan jännityksellä alkaako sataa uudelleen, vai pääsenkö matkaan kuivin jaloin.
Eilinen meni työntuiskeessa. Vielä illalla jouduin lentoasemalle kaukaa saapuvaa ihmistä vastaan. Siinä odotellessa näin yhden jos toisenkin jälleennäkemisen. Niitä on aina yhtä mukava tarkkailla.
Yksi koskettavimmista oli kun vaikutusvaltaisen näköinen, hentoinen suvun isoäiti asteli porteista ulos täyspitkään pukuun sonnustautuneena. Lapset ja puolisot ja suloistakin suloisempi pikkuinen lapsenlapsi ympäröivät hänet hetkessä. Kaikki vuorollaan tervehtivät häntä poski- ja käsisuudelmin. Isoäiti käveli ryhdikkäänä kuin kuningatar rakkaittensa ympäröimänä ja hänestä suorastaan pursusi suuri ylpeys niin komeasta perheestä ja - ennenkaikkea - rakastettuna oleminen.
Hänen kulttuuriinsa kuuluva ikäihmisten syvä kunnioitus sai minut liikuttumaan.
Viime aikoina on menty täysillä, sekä töissä että vapaalla.
Olen käynyt sirkuksessa, ja kyllä olikin nautittava esitys. Olen kokannut enemmän kuin tavallisesti, olen vieraillut ja minulla on käynyt vieraita.
Olen silti ehtinyt nauttia pitkistä pimeistä illoista kotona rauhoittuen.
Pyöräytin glögikaudenkin käyntiin jo yhtenä iltana. Siitä tuoksusta ja lämmöstä tulee niin joulunalustunnelma. Vaikka aikasessahan tässä ollaan.
Olen toivoton jouluihminen, nautin niistä tuoksuista, melodioista, tunnelmista, siitä kaikesta pienestä valmistelusta valtavasti.
En kuitenkaan ota mitään suorittamispaineita, teen vain niin paljon kuin tuntuu kivalta. Ja parasta on sitten se kun saa vain olla ja rauhoittua, nauttia.
Marraskuuhun kuuluu erottamattomana kirjojen pariin palaaminen.
Yhtälailla kuin kynttilät, kaakao, Geishat (miksi, kysyn miksi, niiden piti keksiä vielä keksitkin, olin jo muutenkin hurahtanut geishoihin niiden kaikissa aiemmissa olomuodoissaan!!) glögi ja marraskuumusiikki.
Nyt pitäisi keksiä mitä päälle kun mennään katsomaan esitystä, jonka nimi on Pariisin taivaan alla. Mitäköhän pariisilaistyylistä voisi kaapistani löytyä? Apua apua. Yksi pikkumustakin on, mutta lyhythihainen.
Pitää päästää mielikuvitus valloilleen. Eiköhän jotain keksitä.
Ah, ja kiva kun ilma on juuri kirkastunut.
Marraskuun illoissa on väkisinkin jonkinsorttista malttamattomuutta.
Tässä yksi lempparinaisartistini Jennifer Warnes malttamattomana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti