Kuvitella

Reissuni viimeisenä päivänä päätimme matkata päivämutkin Liverpooliin. Saavuimmekin sinne hyvään aikaan aamupäivällä. Auto parkkeerattiin kaupungin edustalle yliopistoalueelle, siitä kun olisi helppo sitten illalla nousta takaisin kaupungista poismenevälle moottoritielle.

Kapusimme kaksikerroksiseen bussin avoimeen yläkertaan, josta saimme lyhyessä ajassa kuvan tuosta legendaarisesta satamakaupungista. Onneksemme päivä oli lämmin, vähän jopa kuumakin, aurinkoa täynnä. Nousimme pois kyydistä satama-alueella ja jäimme sinne kiertelemään. Satama on hurmaava pikkuputiikkeineen, gallerioineen ja ravintoloineen.

Syötyämme hyvän aterian suuntasimme kauan odotetulle Beatles-museokierrokselle.

Aikamatka tuon ainutlaatuisen nelikon vaiheisiin oli mielenkiintoinen ja hyvin toteutettu. Beatles-rekvisiittaa oli koottu paljon ja kaikenlaisia pikku haastatteluja ja musiikkinäytteitä oli ripoteltu matkan varrelle. Lopuksi ryhmän jokaisesta jäsenestä oli myöskin tämän elämää ja elämäntyötä kunnioittava osio.

Lennon huone

Suosittelen tuolla pyörähtämistä kaikille kiinnostuneille. Hauskaa historian havinaa! On käsinkosketeltavaa miten lähelle pääsee tuon kierroksen aikana näitä niin nerokkaita ja lahjakkaita neljää nuorukaista. Ja miten suloisen viattomalta tuntuu tänä päivänä se senaikainen meininki!

Pyrimme Cavern-klubillekin, mutta paikka oli niin täynnä, että päätimme jättää väliin. Kävimme sen sijaan illan päätteeksi Lennonin lempparipubissa, joka oli ennen muinoin ollut hieno herrasmiesten klubi, jonne ei rouvasväellä ollut pääsyä laisinkaan. Lopulta se oltiin avattu naisillekin, mutta olipa mennyt kerrassaan kuusikymmentä vuotta, ennen kuin sinne saatiin toimiva naistenhuone. Ei selvinnyt sallittiinko naisvieraiden siihen asti käyttää miestenhuonetta, vai pitikö vain pidätellä...

Hienostunutta vähän pröystäilevää englantilaiseleganssia, hillittyjä tummia pintoja, himmeää valaistusta ja nahkaa. Tunnelmaltaan sellainen maskuliininen paikka, jossa luonnollisesti tekee mieli tilata konjakki ja sikari sen tavanomaisen punaviinilasillisen sijaan. 

Entinen herrasmiesten kerho Philharmonic Dining Rooms, 
aikoinaan John Lennonin lempipubi

Huikean kaupunkipäivän päätteeksi lähdimme paluumatkalle viilenevässä illassa ja hämärän jo laskeutuessa. Emme kuitenkaan millään muistaneet minkä yliopistorakennuksen eteen olimme automme aamupäivällä jättäneet. Rakennuksia oli parisenkymmentä tai enemmänkin. Kaikilla oli jos mitäkin modernia teknologiaa mukana, kamerat kännyköissä ja muita kameroitakin oli, eipä kuitenkaan ollut kenenkään mieleen juolahtanut kuvata rakennuksen nimeä, tai paikan osoitetta. Tai kirjoittaa sitä ylös vanhanaikaisesti kynällä paperilappuselle.

Keskustelua käytiin siitä, minkä rakennuksen eteen auto oltiin jätetty, ja jokainen tuntui olevan varma omasta versiostaan. Koska viidestä hengestä kaksi oli muistavinaan, että jotain merentutkimusta se laitos edusti, päätettiin ottaa se johtolankana ja lopulta kun löydettiin alueen kartta, lähdettiin suunnistamaan sellaista rakennusta kohti. Loppu hyvin kaikki hyvin, auto tietenkin lopulta löytyi siellä yksinään odottelemassa ja päästiin onnellisesti paluumatkalle.

Kuvitella

John Lennonin Imagine-biisille annettiin Beatles-museossa ansaitsemansa huomio. Seinille oli koottu kappaleen nimi monella mielenkiintoisella kielellä. Mukaan oli valittu tuo eksoottinen suomenkielikin.

Makustelin tuota kuvitella - muotoa jonkin aikaa ja yllättäen taidankin tykätä siitä.

Kuvitella - kaikki ihmiset eläisivät rauhassa... kuvitella - kaikki maailman ihmiset jakamassa...

Imagine there's no heaven
It's easy if you try
No hell below us
Above us only sky
Imagine all the people living for today

Imagine there's no countries
It isn't hard to do
Nothing to kill or die for
And no religion too
Imagine all the people living life in peace

You, you may say
I'm a dreamer, but I'm not the only one
I hope some day you'll join us
And the world will be as one

Imagine no possessions
I wonder if you can
No need for greed or hunger
A brotherhood of man
Imagine all the people sharing all the world

You, you may say
I'm a dreamer, but I'm not the only one
I hope some day you'll join us
And the world will live as one

by John Lennon

Sydän on pakahtua

Elokuisen pehmeät päivät ovat yhtä suloisuutta. Valo antaa jo ymmärtää, että kesä taittuu syksyyn. Viilentyvät ihmeelliset iltapäivät, joista tahtoo pitää kiinni, jokaisesta hetkestä. 

Edessä pitkät pimeät. 

Takana nautinnollinen hiljaisuus, kirjat, monet kohtaamiset, pyöräretket ja mansikkaiset hetket. 

Tässä ja nyt, juuri tällä hetkellä meneillään se taitekohta. Eivät kuitenkaan mitkään kesän päättäjäiset. Kun eivät saa vielä olla. 

Kesä kun jatkuu ja jatkuu, jatkuu jatkumistaan. Luulin sen jo hyvästelleen meidät, mutta ei, nyt vielä mennään auringon tuoksu käsivarsissa.

Tänään olen käsitellyt kaksi sangollista kantarelleja, saanut ne täydellisiin litteisiin pusseihin ja pakkaseen. Ja tein itselleni lounaaksi upean kantarellirisoton. Minä, joka en ole sunnuntaisin syönyt lounasta vuosiin. Tämä on ollut yhtä juhlaa. 

Ikimuistoiset viisi päivää takana, rakkauden täyteiset. Näemme niin harvoin, varmaan siksi kaikki onkin niin upeaa ja täydellistä.Koneessa kotimatkalla itkin äänettömät kiitolliset kyyneleet. Olen niin onnellinen, sydän on pakahtua. 

Tytärtä kosittiin keskiaikaisen linnan tornissa. Ja minä äitinä sain olla sitä todistamassa. Mikä huikea hetki.

Kotona aamulla kissani kaivautui lakanan alle tyynyni viereen ja asettui siihen makuulle tassut ristissä. Kun silitin pientä valkoista tassua, pysäytti se käteni ja asetti tassunsa käteni päälle. Kertoi sillä, että on antanut anteeksi sen, että taas kerran olin vienyt sen hoitopaikkaan.

Tuulahdus loppuaan lähestyvän kesän melankoliasta.Äärettömän kaunis viilenevä hehku.

Pisaroiden seassa

Tänään on satanut koko päivän. Säätiedotusmies kertoi, että on satanut yhtäjaksoisesti 20 tuntia. Olemme lionneet, kastuneet, vettyneet, peseytyneet näissä vesissä. Koko kansa.

Moni tympeä ajatus saanut huuhtoutua vetten mukana pois.
Tällainen puhdistautuminen olikin tervetullut, vapauttava ja maistuu syksyltä. Kuin täyskylpy, virvoitus!

Päätin juhlistaa ensimmäistä syyspäivää käymällä kotimatkalla syömässä nepalilaisessa. Koko kesänä olen käynyt siellä vain kerran. Lämpimänä kesänä ei ole tehnyt mieli niin tuhtia ruokaa. Olen tainnut elää mansikoilla ja kivennäisvedellä, salaateilla ja paistetuilla kesäkurpitsoilla. Oliiviöljyllä ja auringonpaisteella. Ja niillä suloisilla aamun hetkillä parvekkeella kun kaikki on usvaista ja untuvaisen kevyttä, ennen kuin aurinko kuumentaa ja kiehauttaa kaiken.

Nyt on masu täynnä ja sydän kylläinen.

Ei syksy vielä, vaan välimuoto jossain loppuvan kesän ja syksyn rajamailla. Ihastuttava kaiken kaikkiaan.

Haikeutta jo havaittavissa. Janoan lisää auringon kylvettämää hiljaisuutta ja kesän tuoksua räsymatossa ja pelargonian kuivunutta kauneutta.
Joka ainoassa siemauksessa mansikkainen maku.

Lasken päiviä matkaani. Jokaisessa henkäyksessä se on lähempänä.

Kolme kokonaista päivää.