Moni tympeä ajatus saanut huuhtoutua vetten mukana pois.
Tällainen puhdistautuminen olikin tervetullut, vapauttava ja maistuu syksyltä. Kuin täyskylpy, virvoitus!
Päätin juhlistaa ensimmäistä syyspäivää käymällä kotimatkalla syömässä nepalilaisessa. Koko kesänä olen käynyt siellä vain kerran. Lämpimänä kesänä ei ole tehnyt mieli niin tuhtia ruokaa. Olen tainnut elää mansikoilla ja kivennäisvedellä, salaateilla ja paistetuilla kesäkurpitsoilla. Oliiviöljyllä ja auringonpaisteella. Ja niillä suloisilla aamun hetkillä parvekkeella kun kaikki on usvaista ja untuvaisen kevyttä, ennen kuin aurinko kuumentaa ja kiehauttaa kaiken.
Nyt on masu täynnä ja sydän kylläinen.
Ei syksy vielä, vaan välimuoto jossain loppuvan kesän ja syksyn rajamailla. Ihastuttava kaiken kaikkiaan.
Haikeutta jo havaittavissa. Janoan lisää auringon kylvettämää hiljaisuutta ja kesän tuoksua räsymatossa ja pelargonian kuivunutta kauneutta.
Joka ainoassa siemauksessa mansikkainen maku.
Lasken päiviä matkaani. Jokaisessa henkäyksessä se on lähempänä.
Kolme kokonaista päivää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti