Tällaisena päivänä

Syyskuu

Tällaisena päivänä kissani nukkuu koko päivän.
Tällaisena päivänä itsekin käperryn peiton alle.
Tällaiseen päivään kuuluu iso kuppi kuumaa kaakaota.
Ja villasukat.
Ja kirja ja elokuva.

Tällaisena päivänä on kaikin puolin parasta, että on juuri sunnuntai.

Kuuntelen radiota vain viikonloppuisin. Syytä siihen en tiedä, ja tänään ensi kertaa huomasin, että näin on.

Viikko on ollut kiireinen ja vähän rasittavakin. On silkkaa ylellisyyttä saada vain olla ja levätä! Olla menemättä ja lähtemättä, jos ei halua. Tassutella villasukissa. Ja vain olla.

Onneksi viikon rutiinit rikkoi ystäväni tapaaminen. Hän oli pikavisiitillä Suomessa, ja olipa ihana nähdä viiden pitkän vuoden jälkeen. Elämä on vienyt, kasvattanut ja kuljettanut molempia suuntaan jos toiseenkin. Olemme kyllä nyt eri paikoissa, eri kohdissa; silti tuntui hyvältä ja tutulta, ja siltä, kuin eilen oltaisiin viimeksi nähty.

Sain noutaa mustikoita ystäväpariskunnalta. Ja puolukoita. Onneksi se oli eilen, jolloin ei satanut. He ovat pitäneet niitä minua varten pakkasessa, kun olin ollut muutaman päivän poissa.

En tietenkään voinut kieltäytyä kahvikupilliselta ja sienipiiraalta. He kun ovat niin sydämellisiä, luonnostaan. Siitä itse mitään tietämättä.

Taidanpa innostua leipomaan tämän kesän ensimmäistä puolukka-mustikkapiirakkaani.

Kesä vetelee viimeisiä hengenvetojaan. Syksy saa tulla.

Tänä aamuna yritin juoda aamukahviani parvekkeella, paksuun pörröisyyteen kietoutuneena. Oli niin kylmää ja harmaata, ja sade piiskasi lasiin, etten viihtynyt.
Ihmettelen miten pitkään kukkaseni jaksavat siellä. Milloin ne pitää roudata sisälle lämpimään?

Juuri nyt aurinko päätti tulla esiin. Huh huh! Eläköön syyskuu!